Portugalin huhtikuussa
Sain viettää ihanat viisi keväistä päivää Elinan ja Paavon vieraina heidän Tomarin kodissaan.
Portugalin kevät näytti meille sekä oikukkaan että lauhkean puolensa. Alkukuun lähes helteiset lämpötilat olivat lomaviikkoni alkaessa vaihtuneet tuuleen ja sadekuuroihin. Kiskoimme siis lämmintä ja sateenkestävää ylle ja suuntasimme ensimmäiselle kävelyretkellemme kaupunkia ympäröiville pikkuteille.
Suomen katupölystä saapuvana lumouduin samantien kevään tuoksuista ja väreistä. Vihreän lukuisat sävyt kumpuilevassa maisemassa vaihtelivat tuoreiden lehtien heleästä vaaleasta sypressien tummaan sinivihreään. Sitruspuut notkuivat pulskien keltaisten sitruunoiden ja oranssien appelsiinien painosta. Heleänpunaiset unikot ja kermanvalkoiset mustaseljan kukat keinuivat tuulessa. Violetit kämmekät ja irikset värittivät pientareita ja ensimmäiset ruusut availivat vaaleanpunaisia nuppujaan.
Toisen aamun puistolenkki johdatti meidät läpi satumetsän: harmaanvihreät oliivipuut vuorottelivat pitkäneulasisten mäntyjen ja keltakukkaisten pensaiden kanssa. Rungoilla kiipeilevät ja roikkuvat muratit aikaansaivat satumaisen tunnelman. Yrtti-intoilijana ihastuin luonnonvaraisina kasvaviin, tuoksuviin laakeripuihin, rosmarini- , timjami-, laventeli- ja minttupuskiin. Aurinkokin palasi ajoittain esiin piilostaan.
Vierailimme puiston vieressä kohoavassa Kristuksen luostarissa. Paavo oli perehtynyt alueen historiaan ja sain kuulla tarinoita Temppeliherrojen ajoista. Luostarissa kuten muuallakin täälläpäin rakennukset on monin paikoin koristeltu viehättävillä useimmiten sinivalkoisilla kaakeleilla. Ja luostarin puutarhassa tuoksuivat yrtit!
Kolmantena aamuna suuntasimme autolla kohti Atlantin rannalla sijaitsevaa Nazarén pikkukaupunkia, joka on kuuluisa maailman suurimmista aalloistaan. Paikka on kesäisin täynnä lomalaisia, mutta nyt vasta heräili talviuniltaan. Suurimmat aallot eivät meille näyttäytyneet, mutta merituulta ja aurinkoa saimme kunnon annoksen. Pohkeet ja pakarat pääsivät töihin rantatöyräiden poluilla ja portailla kiipeillessä. Rantakadulla ihastelimme paikallisia korkkitöitä: laukkuja, kenkiä, hattuja ja mitä vielä! Uskomatonta, mitä kaikkea puunkuoresta voi saada aikaan!
Kun puhutaan aisteja hivelevästä matkasta ei sovi tietenkään unohtaa ruokapuolta. Itse keskityin täällä mereneläviin, valtameren tuntumassa kun ollaan. Tähän mennessä olen maistellut pehmoista paistettua kummeliturskaa, eksoottista valkosipulista isoa grillattua mustekalaa sekä Cataplana -äyriäispataa. Viimeksimainittu vei kielen mennessään miedon mausteisella paprikan ja sipulin sekä tuoreen korianterin ryydittämällä maullaan. Ja useat ennennäkemättömät työkalut pääsivät kokeiluun taskuravun saksia ja simpukankuoria särkiessä.
Neljäntenä päivänä oli jo suomalaisittain täysi kesä. Päivittäinen vaellusretkemme suuntautui Tomarin ympäristön kukkuloille ja akvaduktille. Pientareilta löytyi uusi yrttiystävä – aniksentuoksuinen villifenkoli.
Lähtöpäivän aamuna vielä kerran puistolenkki, piipahdus markkinoilla sekä lounas “pienten annosten kahvilassa”. Lounaan viihdykkeeksi saimme seuraa originellistä portugalilaisrouvasta, joka kertoi meille elämäntarinaansa, häämatkastaan Suomeen 70-luvulla sekä kutsui Elinan ja Paavon vierailemaan taloonsa Tomarin liepeillä.
Até logo Tomar!
Minna
Kiitos Minna!
dig
Tervetuloa Tomariin! 