Patikoiden Fatimaan

Fatima on tunnettu erityisesesti kristittyjen pyhiinvalluskohteena vuodesta 1917. Neitsyt Marian sanotaan tuolloin ilmestyneen Fatiman lähistöllä kolmelle lapselle, Lucialle, Jacitalle ja Francescolle. Pienen kylän ulkopuolelle rakennettiin vuonna 1928 Neitsyt Marialle omistettu kirkko ja vuosittain miljoonat pyhiinvaeltajat vierailevat kaupungissa.

Patikointi on iso osa elämäämme niin Suomessa kuin Portugalissa, koska siitä saa hyvän olon ja se on myös mukavaa yhdessä tekemistä. Patikointi antaa mahdollisuuden myös tutustua lähiympäristöön kaikessa rauhassa.

Tomarin akvaduktilla käydessämme löysimme tämän viitoitetun pyhinvaellusreitin ja päätimme totetuttaa sen kun sattuisi sopiva viileähkö sää. Reitin pituudeksi oli merkitty yli 30 kilometriä, joten päätimme lähteä jo kuuden aikaan aamulla välttääksemme iltapäivän kuumuuden.

 

 

Matka alkoi siis aamuhämärässä ja lämmintä oli 10 astetta. Oikein sopiva sää olikin yllättävän vaativalle vaellukselle. Alkuvaiheessa maasto oli tasaista, mutta mitä lähemmäksi määränpäätä tultiin, sitä jyrkempiä olivat nousut ja laskut.

Kuvia matkan varrelta:

 

 

 

Varauduimme reissuun mielestämme hyvin. Eväänä oli vettä, nektaria ja sämpylöitä choriza-makkaralla. Näin pitkälle matkalle olisi kuitenkin ollut syytä ottaa enemmän nestettä. Yllätyimme siitä, että reitti vältteli asutusta. Emme täydentäneet eväitämme alkumatkalla olevan kylän kaupassa ja se jälkeen olikin pitkä pätkä taivallusta ilman merkkejäkään asutuksesta.  Loppumatkasta sää lämpeni ja reitti kävi raskaammaksi jyrkkien ja pitkien nousujen takia.

 

 

 

 

Edellisessä kuvassa reitin varrelta nähty Ouremin linna. Fatimassa kävimme basilikan valtavalla aukiolla, jonne mahtuu yli 300000 ihmistä. Nyt aukio oli hiljainen.

Matka oli pitkä, mutta palkitseva. Päivän kestäneen patikoinnin jälkeen olimme vielä hyvässä kunnossa ja oli mahtavaa päästä hyvän aterian äärelle Fatimassa ja bussilla takaisin Tomariin.

Tomar, Portugali, 21.5. 2019.

Elina & Paavo

Até logo amigos!

Vierailijan kynästä

Portugalin huhtikuussa

 

Sain viettää ihanat viisi keväistä päivää Elinan ja Paavon vieraina heidän Tomarin kodissaan.

Portugalin kevät näytti meille sekä oikukkaan että lauhkean puolensa. Alkukuun lähes helteiset lämpötilat olivat lomaviikkoni alkaessa vaihtuneet tuuleen ja sadekuuroihin.  Kiskoimme siis lämmintä ja sateenkestävää ylle ja suuntasimme ensimmäiselle kävelyretkellemme kaupunkia ympäröiville pikkuteille.

Suomen katupölystä saapuvana lumouduin samantien kevään tuoksuista ja väreistä. Vihreän lukuisat sävyt kumpuilevassa maisemassa vaihtelivat tuoreiden lehtien heleästä vaaleasta sypressien tummaan sinivihreään. Sitruspuut notkuivat pulskien keltaisten sitruunoiden  ja oranssien appelsiinien painosta. Heleänpunaiset unikot ja kermanvalkoiset mustaseljan kukat keinuivat tuulessa. Violetit kämmekät ja irikset värittivät pientareita ja ensimmäiset ruusut availivat vaaleanpunaisia nuppujaan.

Toisen aamun puistolenkki johdatti meidät läpi satumetsän: harmaanvihreät oliivipuut vuorottelivat pitkäneulasisten mäntyjen ja keltakukkaisten pensaiden kanssa. Rungoilla kiipeilevät ja roikkuvat muratit aikaansaivat satumaisen tunnelman. Yrtti-intoilijana ihastuin luonnonvaraisina kasvaviin, tuoksuviin laakeripuihin, rosmarini- , timjami-, laventeli- ja minttupuskiin. Aurinkokin    palasi ajoittain esiin piilostaan.

Vierailimme puiston vieressä kohoavassa Kristuksen luostarissa. Paavo oli perehtynyt alueen historiaan ja sain kuulla tarinoita Temppeliherrojen ajoista. Luostarissa kuten muuallakin täälläpäin rakennukset on monin paikoin koristeltu viehättävillä useimmiten sinivalkoisilla kaakeleilla. Ja luostarin puutarhassa tuoksuivat yrtit!

Kolmantena aamuna suuntasimme autolla kohti Atlantin rannalla sijaitsevaa Nazarén pikkukaupunkia, joka on kuuluisa maailman suurimmista aalloistaan. Paikka on kesäisin täynnä lomalaisia, mutta nyt vasta heräili talviuniltaan. Suurimmat aallot eivät meille näyttäytyneet, mutta merituulta ja aurinkoa saimme kunnon annoksen.  Pohkeet ja pakarat pääsivät töihin rantatöyräiden poluilla ja portailla kiipeillessä.  Rantakadulla ihastelimme paikallisia korkkitöitä: laukkuja, kenkiä, hattuja ja mitä vielä! Uskomatonta, mitä kaikkea puunkuoresta voi saada aikaan!

Kun puhutaan aisteja hivelevästä matkasta ei sovi tietenkään unohtaa ruokapuolta. Itse keskityin täällä mereneläviin, valtameren tuntumassa kun ollaan. Tähän mennessä olen maistellut pehmoista paistettua kummeliturskaa, eksoottista valkosipulista isoa grillattua mustekalaa sekä Cataplana -äyriäispataa. Viimeksimainittu vei kielen mennessään miedon mausteisella paprikan ja sipulin sekä tuoreen korianterin ryydittämällä maullaan. Ja useat ennennäkemättömät työkalut pääsivät kokeiluun taskuravun saksia ja simpukankuoria särkiessä.

Neljäntenä päivänä oli jo suomalaisittain täysi kesä. Päivittäinen vaellusretkemme suuntautui Tomarin ympäristön kukkuloille ja akvaduktille. Pientareilta löytyi uusi yrttiystävä – aniksentuoksuinen  villifenkoli.

Lähtöpäivän aamuna vielä kerran puistolenkki, piipahdus markkinoilla sekä lounas “pienten annosten kahvilassa”. Lounaan viihdykkeeksi saimme seuraa originellistä portugalilaisrouvasta, joka kertoi meille elämäntarinaansa, häämatkastaan Suomeen 70-luvulla  sekä kutsui Elinan ja Paavon vierailemaan taloonsa Tomarin liepeillä.

Até logo Tomar!

Minna

Kiitos Minna!

dig

Upea neljän päivän patikointireissu Atlantin rannikkolla Rota Vicentinalla

Saimme tyttäreltämme Saaralta hyvän vinkin tutustua Portugalin vähemmän tunnettuun lounaisrannikkoon patikoimalla 75 kilometria Porto Covosta Odeceixeen Rota Vicentinalla, joka tunetaan myös Fishermen’s Trailina.

Reitin ensimmäisen päivän osuus 20 kilometria Porto Covosta Vila Nova de Milfontesiin oli reitin vaativin osuus. Reitin polut olivat suurimmaksi osaksi pehmeää hiekkaa, jolloin eteneminen oli hidasta ja käveleminen raskasta. Näkymät olivat kuitenkin koko matkan ajan huikeat.

 

 

 

 

Reitti kiemurteli pääosin rannan tuntumassa, mutta välillä se poikkesi sisämaahan, joka sekin oli kokemisen arvoinen. Vuodenaika oli vaellukselle erityisen sopiva, koska sää oli aurinkoinen ja lämmin. Kukat kukkivat kaikkialla.

 

 

 

Vila Novo de Milfontes vaikutti muita välietappeja suuremmalta ja oli tosi viihtyisän oloinen kylä. Olimme varanneet majoituksen edellisenä päivänä Hostelli Arcosista (30e), jota voimme suositella. Hintaan sisältyi erimainen aamiainen. Olimme yleisestikin tyytyväisiä majoituksiin matkan aikana, vaikka varasimme ne edullisimmasta päästä. Hinnat vaihtelivat 30-40 euroon. Yksi syy edullisiin hintoihin oli, että sesonki ei ollut vielä alkanut.

 

 

Vaellus Vila Novo de Milfontesista Almograveen oli 15 kilometria ja maasto oli aiempaa paljon helppokulkuisempi. Tällä reitillä näimme jo useita muitakin matkaajia. Ensimmäisellä osuudella näimme tuskin ketään eikä reitin varrella ollut asutusta. Almogravessa yövyimme viihtyisässä Natura-hostellissa, jossa aamupalan sai halutessaan tehdä talon tarjoamista aineksita. Pesukone ja kuivausrumpu olivat tässä vaiheessa tarpeen. Majoitusvalinta oli onnistunut.

 

Reitti Almogravesta Zambuijeira do Mariin oli 22 kilometrin pituinen, maisemat olivat jylhiä ja reitin korkeuserot vaihtelivat eniten, mutta puolivälin jälkeen reitti oli ylättävän helppokulkuinen. Reitin varrella poikkesimme Cabo Sardãon intialaiseen ravintolaan. Ravintolan pitäjät avasivat ravintolan tunnin etuajassa tarjotakseen  meille maukkaan aterian.

 

Reitti Zambujeira do Marista Odeceixeen oli 18 kilometrin mittainen ja korkeuseroiltaan vaihteleva. Aluskasvuston kukkaloisto toi mieleen Lapin ruskan.

Upea kokemus!

 

cof

31.3. 2019 Elina ja Paavo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tomarin kevät

 

Turusta Tomariin

 

 

Palasimme Tomariin sopivasti karnevaalien aikaan. Tomar toivotti tervetulleeksi aurinkoisen ja lämpimän sään merkeissä. Kaupungissa tapahtui muutenkin viime vuotista enemmän. Vanhan kaupungin ilme kohenee, kun meneillään olevat entisöintityöt on saatu valmiiksi. Meidän naapurustoon on rakenteilla 5-tähden Hotel Republica torin reunaan.

Oma talomme remontti on valmis ja siksi voimme tällä kertaa keskittyä muihin asioihin. Ajankohtaisinta on valmistautuminen heinäkuun alun suureen Tabuleiros-juhlaan. Meidän autotallissa valmistuvat Rua Alexandre Herulanoa koristavat tuhannet silkkipaperikukat. Jokaisen vanhan kaupugin kadun asukkaat vastaavat oman katunsa koristeluista. Kaupunki kustantaa materiaalit. Elina on mukana paperikukkien teossa. Paavo ei voi osallistua sukupuolensa takia, olemmehan perinteisessä etelä-eurooppalaisessa kultuurissa. Tämäkös Paavoa harmittaa.

Juhlakuvia tulette varmasti näkemään heinäkuun blogissa.

 

 

Kuulumisia Tomarista

Kevään merkit ovat nähtävissä Tomarissa. Päivälämpötila on juuri sopiva pitkille kävelyretkille ja päivät ovat olleet aurinkoisia.

Meillä on käynyt vieraita Portosta, Terhi, Diego  ja Lilli-vauva. Vietimme todella mukavan päivän Tomarissa lähinnä kahvilassa istuskellen ja keskustellen. Mukavaa yhdessäoloa on odotettavissa jatkossakin, kun perhe käy Santaremissa sukulaisissa ja vierailee samalla myös meillä.

Tomarin sijainti on keskeinen. Sieltä on helppo järjestellä retkiä eripuolille Portugalia. Olimme helmikuussa kolme päivää Alentejon kuuluisilla korkki- ja oliivipuu-, sekä viininviljelyalueella ja tutustuimme kahteen kaupunkiin, Arraiolosiin ja Evoraan.  Arraiolos on kuuluisa etenkin käsin tehdyistä, kauniista matoista.  Evora on vanha, vilkas kaupunki, jonka erikoisuutena ovat hyvin säilyneet roomalaiset pylväät. Alla kuvia matkaltamme.

dav

https://videopress.com/embed/ZvzpGj4t

Tomarissa asuvien suomalaisten Annin ja Mikan kanssa kävimme tapaamassa Nazaressa Sublu Tourin johtajaa. Kuten aiemmin olemme kertoneet, talossamme järjestetään portugalin kielikursseja toukokuusta lähtien. Samalla saimme mahdollisuuden nauttia Thalasso-merivesikylpylästä. Höyrysauna ja monipuoliset hierovat suihkut lämmitetyssä merivesialtaassa olivat todella rentouttava ja nautinnollinen kokemus. Kerrotaan, että Nazaren merivesi sisältää poikkeuksellisen paljon hoitavia mineraaleja, koska vesi pumpataan kilometrien syvyisestä kanjonista Nazaren edustalla, joka osaltaan aiheuttaa myös jättiaallot. Kuten kuvasta näkyy, mineraaleilla on selvästi ollut virkistäviä vaikutuksia. Kylpylän jälkeen oli mukava rupatella lounaan merkeissä Sublu Tourin hotellin näköalaravintolassa.

Kiinnostaisiko portugalin kielen opiskelu Keski-Portugalin Tomarissa?

Päätimme heti syksyllä 2017 tänne asetuttuamme aloittaa portugalin kielen opiskelun. Portugalin kieli on tiettävästi yhtä vaikeaa kuin suomen kielen opiskelu ulkomaalaisille, mutta alkaa pikkuhiljaa sujua. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Kielioppiin tutustuminen helpottaa, joskin sitä ei välttämättä tarvitse syvällisesti tuntea. Lukeminen ja kirjoittaminen on helpointa. Mutta se puheen ymmärtäminen ja ennen kaikkea puhuminen! Siinä on paljon tekemistä. Alussa puhevirta kulkee korvista läpi ja suuta avattaessa iskee pakokauhu, eikä etukäteen yhtään tiedä, mitä suusta tulee vai tuleeko  mitään.

15 vuotta Portugalissa asunut Anni Katajamäki on tukenut yritystämme mukavissa opiskelutuokioissa. Portugalin kielen saloihin tutustuessamme (mikä sanahirviö, säälimme ulkomaalaisia) syntyi Annin kanssa ajatus, että ehkä voisimme tarjota Tomarissa kieliopintoja, joissa perehdyttäisiin portugalin kielen alkeisiin. Anni olisi opettaja ja me tarjoaisimme pienryhmälle majoituksen ja opetustilat talossamme.

 

dav

Tuumasta toimeen! Järjestämme edullisen kielikurssin, ”kielikylvyn” toukokuussa Tomarissa. Kumppaniksemme on lisäksi tullut portugalilainen Sublu Tour, joka järjestää erilaisia kielikurssimatkoja Portugaliin. Tomarissa järjestettävä kielikylpy-matka löytyy myös heidän sivuiltaan.

 

Retkipäivä Alcobacassa ja Nazaressa

 

Sää lämpeni yllättävän nopeasti tammikuun puolivälin jälkeen. Pääskyset ovat palanneet Tomariin ja paikalliset pitävät sitä varmana kevään merkkinä. Päivälämpötila  on 20 asteen tuntumassa. Aurinko on paistanut pilvettämältä taivaalta ja tätä on luvassa ainakin viikoksi eteenpäin.

Viime viikolla päätimme pitää vapaapäivän talon viimeistelytöistä ja lähdimme brittipariskunnan, Alisonin ja Rogerin kanssa käymään Alcobacaan ja Nazareen. Alison ja Roger ovat asuneet Tomarissa viisi vuotta ja tutustuimme ulkomaalaisille sunnatulla portugalin kielikurssilla.

Alcobacassa kävimme tutusssa antiikkikaupassa. Sieltä löytyi sopiva kaappi alakerran olohuoneeseen.  Olemme olleet samassa liikkeessä jo useamman kerran, koska tuotteet ovat perinteisiä portugalilaisia ja hinnat edullisia. Liike sijaitsee Alcobacan keskustan ulkopuolella mäen päällä, kiemuraisen Rua da Filarmeonican varrella.

Loppupäivän vietimme Nazeressa ja oli tosi mukavaa viettää aikaa yhdessä, syödä hyvin ja nauttia Nazaren taidenäyttelystä, merestä ja rannasta. Sää oli tyyni eikä jättiaaltoja nähty tällä kertaa.

Tässä myös keväisiä kuvia Tomarin kävelylenkeiltä.

Takaisin Tomariin

Joulumme Suomessa päättyi loppiaiseen, kun lensimme Helsingistä Lissaboniin.

Paluu Tomariin oli epätodellista.  Päivällä koettu auringon valo ja lämpö vaihtuivat yöllä liki pakkaseen. Sähköpatteri tuotti lämpöä makuuhuoneeseen, mutta talo tuntui muuten kylmältä. Oliko tämä sitä, mitä haimme taloa ostaessa. Portugalilaisten väliaikaisen kylmän sietäminen vaatteita lisäämällä sisätiloissa on liian alkeellista tasaiseen sisälämpöön tottuneille. Koleat yöt lämpenevät vasta maaliskuussa.

Ei mikään ihme, että sähkössä säästetään, kun sähkön hinta on Portugalissa liki kaksinkertainen Suomen hintaan verrattuna ja liki kolminkertainen, kun Portugalin matalat palkat otetaan huomioon. Minipalkka on noin 550 euroa kuukaudessa ja keskipalkkakin vain noin 1200 euroa kuussa.

Syksyllä koettu lämpö tuli kuitenkin mieleen, kun saatoimmme syödä ulkona auringonpaisteen lämmittäessä suojaisat terassit iltapäivällä. Päivittäisellä kävelylenkillä ei takkia tarvita.

Ilmalämpöpumppu, se on kuitenkin hankittava. Kävimme paikallisessa ostoskeskuksessa, Wortenissa, niitä katsomassa. Säästöä pitäisi tulla tuntuvasti ja nyt odotellaan teknikkoa, joka tulee arvioimaan tarvittavan lämmitys- ja viilennystarpeemme. Sillä välin jatkamme talon ikkunoiden ja ovien kunnostusta ja maalausta.

Uusia suunnitelmia pukkaa!

Hei kaikki,

jatkamme Portugaliin-blogiamme, jossa kerroimme kokemuksiamme asunnon ostosta ja remontoinnista Portugalissa sekä elämästämme Keski-Portugalin Tomarissa.

Blogi on kiinnostannut monia. Yllättävän monet ovat harmitelleet blogin lopettamista ja pyytäneet jatkamaan kokemuksiemme jakamista. Varsinainen syy jatkaa blogia oli kuitenkin suomalaiseen Anniin tutustuminen. Anni on asunut Portugalissa parikymmentä vuotta ja tuntee portugalilaisen kulttuurin ja kielen. Anni on toiminut meidän portugalin kielen yksityisopettajana. Tästä syntyi ajatus kielikylvystä Portugalin Tomarissa.

Tilava talomme sijaitsee keskellä Tomarin historiallista keskustaa ja tarjoaa oivallisen ympäristön portugalin kielen opiskelulle pienryhmissä. Suunnittelemme kurssia, johon sisältyy opetus ja majoitus talossamme.

Kielen opiskelun lisäksi on suunniteltu kurssi asunnon ostamisesta Portugalissa. Kurssi perustuu meidän kokemukseemme asunnon hankinnasta ja elämisestä Portugalissa sekä paikallisten asiantuntijoiden käyttöön. Tarkoituksena on käydä läpi ostoprosessi ja tutustua myynnissä oleviin asuntoihin paikan päällä Tomarissa ja sen lähiympäristössä.

Kursseihin sisältyy myös tutustuminen Tomarissa esimerkiksi temppeliherrojen ja ristin ritareiden  vaikuttavaan linnaan ja luostariin. Edellisistä blogi-kirjoituksista löytyy kuvia Tomarin ja muun Portugalin kiehtovista kohteista.